Jyrki Tenni syntyi v. 1970 Etelä-Haagassa kirjastonhoitajan ja vakuutusmatemaatikon ensimmäisenä lapsena. Kodissa luettiin paljon, sillä äidinisä oli kirjailija Toivo Pekkanen. Tuohon aikaan vieroksuttiin satuja ja suosittiin yhteiskunnallisesti ja luonnonsuojelullisesti kantaaottavaa kirjallisuutta. Satuja kertoi aluksi oma isoäiti, myöhemmin niitä luettiin roppakaupalla kirjoistakin. Musiikkia ei kotona harrastettu, ensimmäinen kasettisoitinkin hankittiin vasta Jyrkin kouluun mennessä. Uuden auton mukana tuli myös ensimmäinen vaatimaton kosketus populaarimusiikkiin: englantilaisessa autossa oli demokasetilla Beatles-hitti And I Love. Seuraavat kasetit olivat lastenlauluja.

Jyrki Tenni aloitti musiikkiharrastuksen 6-vuotiaana sähköuruilla isän avustaessa opiskelussa erilaisilla nuotti-numerokoodeilla. Seuraavana vuonna hän aloitti oppilaana Länsi-Helsingin musiikkiopistossa, jonka päästötutkinnon hän suoritti v. 1989. Merkittävä tapahtuma musiikkiuralla oli, kun ala-asteen musiikin aineenopettaja (huom. koulutukseltaan Sibelius-Akatemian musiikkikasvattaja) näytti, kuinka sointumerkeistä säestetään. Ensimmäinen esiintyminen oli YK:n Lasten juhlavuoden 1979 joulujuhlassa yhteislaulun säestäminen. Laulu oli “Minä soitan harmonikkaa”, joka oli sanoitettu uusiksi teemaan sopivaksi. Säestys oli vaihtobasso ja takapotku –säestys, siis tavallinen humppa c-mollissa. Tämän jälkeen hän säesti yhteislaulut kaikissa koulun tilaisuuksissa sekä koulun musiikintunneilla. Vapaan säestyksen taidot karttuivat luonnollisesti ja vain satunnaisen ohjauksen avulla. Pianonsoittotaito karttui musiikkiopistossa Kristiina Hohdin hyvässä opissa. Tärkeää soitonopiskelun motivaatiolle oli, että piano-opettaja ei arvottanut eri musiikkityylien soittamista.

Seppo Hovin kirjat Vapaa säestys 1 ja 2 olivat myöhemmin 1980-luvulla apuna taitojen rakentamisessa, mutta varsinaisesti ensimmäiset ohjatut vapaa säestys –tunnit olivat vasta Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen opiskeluaikojen alussa. Vapaa säestys 1-kurssin Jyrki Tenni suoritti tenttimällä, mikä ei ollut siihen aikaan kovin yleistä. Seuraavilla kursseilla häntä opettivat Kimmo Hakasalo, Kalle Elkomaa ja Carita Holmström sekä Esa Helasvuo. Erittäin tärkeäksi oppimiskanavaksi vapaan säestyksen osaamisen kannalta muodostuivat opiskelutovereiden kanssa harjoittelukopissa vietetyt jammailusessiot. Samaan aikaan musiikkikasvatusta opiskelivat nimittäin mm. Matti Paatelma, Toni Mäkinen, Tuomas Kesälä, Jiri Kuronen sekä muita tämän päivän ammattipianisteja.
Opiskeluaikoinaan Jyrki Tenni aloitti vapaan säestyksen opettamisen yksityisoppilailla, mutta pian häntä pyydettiin opettamaan Länsi-Helsingin Musiikkiopistoon jossa hän opetti 1995-2007.

Jyrki Tenni suoritti varusmiespalveluksen soittamalla klarinettia Puolustusvoimien varusmiessoittokunnassa v.1990, joka perustettiin silloin. Intin jälkeen hän oli mukana kahdessa bändissä. Toisessa soitti inttikaveri Olli-Pekka Tuomisalo, jonka kanssa Jyrki soitti useassa kokoonpanossa seuraavien vuosien aikana niin tanssimusiikkia kuin jazzia. Omille bändeilleen Jyrki teki paljon sovituksia. Aluksi ne kirjoitettiin käsin, vuodesta 1993 alkaen Finalella ja 1998 alkaen Sibeliuksella. Menestynein bändi oli Makea Elämä, joka tuli toiseksi tansiorkestereiden SMORK-kilpailussa. Makea Elämä hävisi v.1999 pistein 672-666 Seinäruusuille. Bändi keikkaili ahkerasti ravintoloissa, tanssilavoilla sekä muissa tilaisuuksissa. Kokoonpano vaihtui v. 2004 ja nimeksi muuttui Sweet Life.

Musiikkiteatterimaailmaan Jyrki tutustui v. 1993, kun Marcus Fageruddin luotsaama kuuden nuoren säveltäjän joukko sävelsi Mosaiik!-esityksen. Hän sävelsi kolme laulua siihen. Tässä produktiossa esiintyivät mm. Vuokko Hovatta, Petriikka Pohjanheimo ja Susanna Torvinen.

V. 1996 taidekorkeakoulut Sibelius-Akatemia jaTeatterikorkeakoulu tekivät yhteisproduktion Rosvo-Roope Kaapelitehtaalle. Käytännön sävellystyön lisäksi Jyrki Tenni ajautui ottamaan vastuun myös teoksen musical directorina ja kapellimestarina. Kokemus oli rankka, mutta arvokas uran jatkoa ajatellen sillä tämän jälkeen seurasivat tehtävät kapellimestarina ja muusikkona mm. Teatteri Pienessä Suomessa, Lilla Teaternissa sekä Kouvolan Teatterissa. Teatterikorkeakoulun säestäjänä hän on toiminut v. 1997 alkaen.

Jyrki Tenni on pianisti joka on erikoistunut vapaan säestyksen ja improvisoinnin opetukseen. Hän on opettanut pianonsoittoa ja vapaata säestystä musiikkiopistossa, ammattikorkeakoulussa sekä Sibelius-akatemiassa. Tällä hetkellä hän opettaa mm. Helsingin Pianostudiossa.

 

Jyrki Tenni aloitti musiikkiharrastuksen 6-vuotiaana sähköuruilla isän avustaessa opiskelussa erilaisilla nuotti-numerokoodeilla. Seuraavana vuonna hän aloitti oppilaana Länsi-Helsingin musiikkiopistossa, jonka päästötutkinnon hän suoritti v. 1989. Merkittävä tapahtuma musiikkiuralla oli, kun ala-asteen musiikin aineenopettaja (huom. koulutukseltaan Sibelius-Akatemian musiikkikasvattaja) näytti, kuinka sointumerkeistä säestetään. Ensimmäinen esiintyminen oli YK:n Lasten juhlavuoden 1979 joulujuhlassa yhteislaulun säestäminen. Laulu oli “Minä soitan harmonikkaa”, joka oli sanoitettu uusiksi teemaan sopivaksi. Säestys oli vaihtobasso ja takapotku –säestys, siis tavallinen humppa c-mollissa. Tämän jälkeen hän säesti yhteislaulut kaikissa koulun tilaisuuksissa sekä koulun musiikintunneilla. Vapaan säestyksen taidot karttuivat luonnollisesti ja vain satunnaisen ohjauksen avulla. Pianonsoittotaito karttui musiikkiopistossa Kristiina Hohdin hyvässä opissa. Tärkeää soitonopiskelun motivaatiolle oli, että piano-opettaja ei arvottanut eri musiikkityylien soittamista.

Seppo Hovin kirjat Vapaa säestys 1 ja 2 olivat myöhemmin 1980-luvulla apuna taitojen rakentamisessa, mutta varsinaisesti ensimmäiset ohjatut vapaa säestys –tunnit olivat vasta Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen opiskeluaikojen alussa. Vapaa säestys 1-kurssin Jyrki Tenni suoritti tenttimällä, mikä ei ollut siihen aikaan kovin yleistä. Seuraavilla kursseilla häntä opettivat Kimmo Hakasalo, Kalle Elkomaa ja Carita Holmström sekä Esa Helasvuo. Erittäin tärkeäksi oppimiskanavaksi vapaan säestyksen osaamisen kannalta muodostuivat opiskelutovereiden kanssa harjoittelukopissa vietetyt jammailusessiot. Samaan aikaan musiikkikasvatusta opiskelivat nimittäin mm. Matti Paatelma, Toni Mäkinen, Tuomas Kesälä, Jiri Kuronen sekä muita tämän päivän ammattipianisteja.

Opiskeluaikoinaan Jyrki Tenni aloitti vapaan säestyksen opettamisen yksityisoppilailla, mutta pian häntä pyydettiin opettamaan Länsi-Helsingin Musiikkiopistoon jossa hän opetti 1995-2007.

Musiikkiteatterimaailmaan Jyrki tutustui v. 1993, kun Marcus Fageruddin luotsaama kuuden nuoren säveltäjän joukko sävelsi Mosaiik!-esityksen. Hän sävelsi kolme laulua siihen. Tässä produktiossa esiintyivät mm. Vuokko Hovatta, Petriikka Pohjanheimo ja Susanna Torvinen.

V. 1996 taidekorkeakoulut Sibelius-Akatemia ja Teatterikorkeakoulu tekivät yhteisproduktion Rosvo-Roope Kaapelitehtaalle. Käytännön sävellystyön lisäksi Jyrki Tenni ajautui ottamaan vastuun myös teoksen musical directorina ja kapellimestarina. Kokemus oli rankka, mutta arvokas uran jatkoa ajatellen sillä tämän jälkeen seurasivat tehtävät kapellimestarina ja muusikkona mm. Teatteri Pienessä Suomessa, Lilla Teaternissa sekä Kouvolan Teatterissa. Teatterikorkeakoulun säestäjänä hän on toiminut v. 1997 alkaen.

Jyrki on toiminut mm. teatterimuusikkona Lilla Teaternissa, Teatteri Pienessä Suomessa (nyk. Helsingin Kaupunginteatterin näyttämö), Teatterikorkeakoulum erilaisisssa projekteissa, Kouvolan Teatterissa sekä lukuisissa freelance-produktioissa.

V. 2001 Jyrki Tenni aloitti Sibelius-Akatemiassa vapaan säestyksen lehtorina. Ensimmäinen tehtävä olivat Vapaa säestys 1-ryhmäopetuksen kehittäminen. Projekti onnistui niin hyvin, että tuotos julkaistiin kirjana Vapaa säestys ja improvisointi (Otava, 2004). Kirja myi yli 10.000 kpl ja on edelleen merkittävä alan kokoomateos. Kirjan kattavuutta kuvaa hyvin se, että itävaltalainen Helbling-kustantamo päätti tehdä saksankielisen käännöksen siitä. Tätä helmikuussa 2014 ilmestyvää versiota on päivitetty ja täydennetty vastaamaan kansainvälisiä vaatimuksia. Yhteistyökumppanina on ollut professori Ralph Abelein Frankfurtin Hochschule für Musik und Kunstista.

Jyrki Tenni toimi Sibeliusakatemian työuransa ajan antaumuksella myös vaativissa hallintotehtävissä, ensin linjanjohtajana ja varaosastonjohtajana ja sitten koko Musiikkikasvatuksen osaston johtajana vv. 2007-11. Hänellä oli tinkimätön ja ehdottoman tasapuolinen linja kaikkiin päätöksiin. Sibelius-Akatemian sisällä oli poikkeuksellisen paljon jännitteitä hallinnon ja opettajakunnan välillä, joita hän yritti lieventää parhaansa mukaan toimijoiden välisellä vuorovaikutuksella, esim. klassisten ja muiden opettajien välisellä ensimmäisellä illallisella. Tarvittaessa hän otti suoraan yhteyttä ylimpiin johtajiin ja esitti asiallisesti huolenaiheensa esim. musiikkikasvatuksen rahoituksen perusteiden kestämättömyydestä tai henkilöstöpolitiikan ja yliopiston hallinnon säästöohjelman toimimattomuudesta.

Pedagogiikkaopintojen siirtäminen Helsingin yliopistolta (nimellisesti) Tampereen yliopistolle oli suurimpia hallinnollisia uudistuksia, joita Tenni johti. Lähes 30 vuoden ajan opiskelijat olivat moittineet pedagogisten opintojen muotoa ja sisältöjä. Koska tietyt jaksot olivat Helsingin yliopiston alaisuudessa ja käytännössä sidoksissa sen virkarakenteeseen, ei mitään uudistuksia käytännössä pystytty tekemään voimakkaasta palautteesta huolimatta (uusi palautejärjestelmä oli lanseerattu juuri Sibelius-Akatemian auditoinnin alla). Luova ja radikaali ratkaisu oli irtisanoa kokonaan sopimus Helsingin yliopiston kanssa ja neuvotella uusi, huomattavasti joustavampi sopimus Tampereen yliopiston kanssa. Käytännössä uuden sopimuksen myötä Musiikkikasvatuksen osasto sai itse määritellä pedagogisten opintojen kurssit, sisällöt ja opettajat, kunhan Tampereen yliopisto ne hyväksyi. Tämän ratkaisun vaikutuksia koulun musiikinopetukseen ja musiikinopettajakoulutukseen voivat tulevat sukupolvet arvioida.

Koska musiikkikasvatus opiskelu ja sen erityisesti sen opiskelijoiden taiteellinen toiminta koettiin vähempiarvoisena, pyrittiin osaston profiilia nostamaan monin tavoin.  Osastolle luotiin erilaisilla tapahtumilla ja projekteilla läpinäkyvyyteen ja yhteisöllisyyteen tähtäävää toimintakulttuuria: musiikkikasvatuksen toimintaa esiteltiin talon sisällä ja ulkona esim. kiertävällä Laulubussilla. Musiikkikasvatuksen osasto toimi “kätilönä” monelle aikanaan uudelle koulutukselle: kansanmusiikki, jazz-musiikki, improvisaatio ja soitonopettamisen pedagogiikka ovat kaikki lähtöisin musiikkikasvatuksen ympyröistä.

Laulubussi (tai sittemmin Ihmebussi X Taideyliopiston omana versiona) oli toimenpide, jolla suunnattiin kunta- ja poliittisten päättäjien huomio peruskoulun musiikinopetuksen tilanteeseen. Nyttemin jo edesmennyt Inkeri “Inkku” Simola-Isaksson kollegoineen oli tehnyt 1970-luvun alkupuolella kiertueen Pohjois-Suomen kouluissa. Silloin pätevien opettajien tilanne syrjäseuduilla oli erityisen huono. Ensimmäisen “laulubussin” tavoitteena oli että “kylässä edes nähtäisiin joskus elävä musiikinopettaja”. Uuden Laulubussi-kiertueen tavoitteena oli edelleen demonstroida, mitä pätevä opettaja voi saada aikaan koulun musiikintunneilla sekä herättää keskustelua yleisemmin taideaineiden merkityksestä oppilaille, koulupäivään, viihtyvyyteen (huom. uusimmat tulokset kouluviihtyvyyden laskusta kun valinnaisuutta vähennettiin edellisessä OPSissa) jne. Toisaalta tavoitteena oli myös jalkautua ihan tavallisiin kouluihin, saada opiskelijoiden eli tulevien opettajien kiinnostus heräämään koulumaailmaan ja sen mahdollisuuksiin. Vähemmilläkin soittotaidoilla voi saada aikaan huikeita tuloksia – kun on ammattimainen musiikkipedagogi. Peruskysymys on kai, onko ammattilaisen kehitys tärkeämpää tai merkittävämpää kuin harrastajan kehitys. Ammattimainen musiikkikasvattaja osaa ja uskaltaa nauttia harrastajan opettamisesta vähintään samalla tavalla kuin toisen ammattilaisen opettamisesta.

V. 2001 Jyrki Tenni aloitti Sibelius-Akatemiassa vapaan säestyksen lehtorina. Ensimmäinen tehtävä olivat Vapaa säestys 1-ryhmäopetuksen kehittäminen. Projekti onnistui niin hyvin, että tuotos julkaistiin kirjana Vapaa säestys ja improvisointi (Otava, 2004). Kirja myi yli 15.000 kpl ja sen uusi painos “Vapaan säestyksen käsikirja” on edelleen merkittävä alan kokoomateos. Kirjan kattavuutta kuvaa hyvin se, että itävaltalainen Helbling-kustantamo päätti tehdä saksankielisen käännöksen siitä. Tätä versiota on päivitetty ja täydennetty vastaamaan kansainvälisiä vaatimuksia. Yhteistyökumppanina on ollut professori Ralph Abelein Frankfurtin Hochschule für Musik und Kunstista.

Kirjan englanninkielinen painos on nimeltään “Keyboard Accompaniment and Improvisation“, saksankielinen painos on Liedbegleitung und Klavierimprovisation, ranskankielinen on Accompagner et improviser au piano  ja kiinankielinen on 钢琴上的风格化即兴伴奏和即兴伴奏.

Oppikirjailijan toiminnan lisäksi on toiminut kapellimestarina, säestäjänä ja keikkamuusikkona kiertäen Suomea omalla bändillään niin ravintoloissa, tanssilavoilla kuin yritysjuhlissakin. Hän on myös suosittu monipuolinen laulajien säestäjä, Teatterikorkeakoulun säestäjänä toimiminen vv. 1997-2010 ovat antaneet hänelle laajan kokemuksen myös laulajien ohjaamiseen.

Opiskelijoita koskevissa päätöksissä Jyrki Tenni oli tarkka, mutta tasapuolinen. Esim. soitonopetuksen määrää jouduttiin leikkamaan useita kertoja, kun yliopiston sisäinen rahanjako ei pystynyt seuraamaan soitonopetuksen painopisteen siirtymistä osastolle itselleen. Kun asetus opintoaikojen rajauksista astui voimaan, sitä noudatettiin musiikkikasvatuksen osastolla. Opiskelijoille kerrottiin avoimesti tilanteesta ja uusien pelisääntöjen noudattamiseen ohjattiin.

Ilmeisesti yliopistojen ensimmäinen koko opiskeluoikeuden hylkäämispäätös opiskelijan opintojen pysähdyttyä täysin tehtiin tuohon aikaan juuri Musiikkikasvatuksen osastolla. Tehostamistoimilla osasto sai parannettua rahoitustilannettaan ja pystyi uudistamaan opetus­suunnitel­mansa sisältämään monipuolisemmin instrumentti- ja lauluopetusta. Tennin osastonjohto­kaudella tuli mahdolliseksi esim. pyrkiä sisään pop/jazz-instrumentti (tai –laulu) pääsoittimena sekä valita instrumenttivalikoima vapaasti ilman pakollista ”klassista laulua” – toki sisältäen yhden klassisen ja yhden ei-klassisen instrumentin. Tasapuolisuus toteutui siis tässäkin.

Valintakokeissa noudatettiin tarkoin Sibelius-Akatemian linjauksia ja lautakunnat ohjeistettiin huolellisesti. Korkeaa koulutettavuuden rimaa pidettiin tarkoin yllä myös valintakokeissa. Eräs soittonäyte arvioitiin hylätyksi, eikä ammattikorkeasta valmistunut hakija päässyt opiskelemaan Sibelius-Akatemiaan. Hakijan mukaan “pääsykokeiden arvioinnissa on tehty vilppiä sekä lautakunnassa että valinnanjohtajan tasolla”. Osastonjohtaja toimii yleensä valinnanjohtajana ja niinpä Jyrki Tenni pahaa-aavistamatta toimi periaatteidensa mukaisesti, oikeudenmukaisuutta ja tasapuolisuutta noudattaen. Hakijan mielestä valintakokeissa oli tapahtunut mitä mielikuvituksellisimpia seikkoja, kuten valinta-arviointien sepittämistä, pistemäärien sepittämistä, pöytäkirjan väärentämistä, valintalautakuntien vaihtumista kesken kaiken sekä väärennettyjä Sibeliusakatemian sähköpostiosoitteita…

Hän valitti asiasta osastolle, rehtorille, hallinto-oikeuteen sekä eduskunnan oikeusasiamiehelle. Missään näistä ei todettu mitään vilppiä harjoitetun.

Helsingin hallinto-oikeus on antanut Jyrki Tennille vapauttavan ratkaisun ns. pääsykoekiusaamisasiassa. ” Valittavan opiskelijavalinnassa noudatettu menettely on ollut hallintolain, yliopistolain sja Sibeliusakatemian opiskelijavalintaa koskevien päätösten ja etukäteen ilmoitettujen valintaperusteiden mukainen. Asiassa ei ole tullut ilmi mitään sellaista, joka viittaisi virheeseen opiskelijavalinnassa valittajan kohdalla”

Hallinto-oikeuden Jyrki Tennin vapauttava ratkaisu on tilattavissa numerolla 09/02067/1 05315/08/1305.

Valittaja on kokeillut kepillä jäätä ja arvostellut Jyrki Tennin valintakoemenettelyä samoista seikoista myös Eduskunnan oikeusasiamiehelle. Eduskunnan oikeusasiamies antoi myös Jyrki Tennille vapauttavan ratkaisun: “Kantelunne perusteella ei ole ilmennyt aihetta epäillä lainvastaista menettelyä tai velvollisuuden laiminlyöntiä”. Jyrki Tennin vapauttava ratkaisu on tilattavissa numerolla 3053/4/09.

Yllättäen alkoi tapahtua: joku aloitti Tennin mustamaalaamiseen ja sai aikaan toisen tyyppisiä tekaistuja kokonaisuuksia. Niiden ilkeys, vakavuus sekä vahingoittavuus oli mittavaa, varsinkin kun aivan sattumalta samanaikaisesti aloitettiin laajamittainen kirjoittelu kymmenillä eri suosituilla keskustelupalstoilla.

Asioiden käsittely on kesken ja esitetyt väitteet tullaan arvioimaan erikseen jatkoprosesseissa. Sibeliusakatemian ja musiikkikasvatuksen työrauhan vuoksi Jyrki Tenni siirtyi työskentelemään freelance-opettajana ja ja jatkaa työskentelyä mm. F-kustannuksen kirjojen parissa. Hän myös opettaa aikuisille harrastajille ja ammattilaisille vapaata säestystä, improvisointia, jazz- sekä pop/rock-musiikkia ja on kysytty teatteripianisti ja muusikko. Lisäksi hän laatii digitaalista oppimateriaalia. Tennin levinnein kirja Vapaa säestys ja improvisointi on käännetty saksankielelle v. 2014 nimellä Liedbegleitung und Klavierimprovisation.

Jyrki Tenni toimi Sibeliusakatemian työuransa ajan antaumuksella myös vaativissa hallintotehtävissä, ensin linjanjohtajana ja varaosastonjohtajana ja sitten koko Musiikkikasvatuksen osaston johtajana vv. 2007-11. Hänellä oli tinkimätön ja ehdottoman tasapuolinen linja kaikkiin päätöksiin. Sibelius-Akatemian sisällä oli poikkeuksellisen paljon jännitteitä hallinnon ja opettajakunnan välillä, joita hän yritti lieventää parhaansa mukaan toimijoiden välisellä vuorovaikutuksella, esim. klassisten ja muiden opettajien välisellä ensimmäisellä illallisella. Tarvittaessa hän otti suoraan yhteyttä ylimpiin johtajiin ja esitti asiallisesti huolenaiheensa esim. musiikkikasvatuksen rahoituksen perusteiden kestämättömyydestä tai henkilöstöpolitiikan ja yliopiston hallinnon säästöohjelman toimimattomuudesta.

Pedagogiikkaopintojen siirtäminen Helsingin yliopistolta (nimellisesti) Tampereen yliopistolle oli suurimpia hallinnollisia uudistuksia, joita Tenni johti. Lähes 30 vuoden ajan opiskelijat olivat moittineet pedagogisten opintojen muotoa ja sisältöjä. Koska tietyt jaksot olivat Helsingin yliopiston alaisuudessa ja käytännössä sidoksissa sen virkarakenteeseen, ei mitään uudistuksia käytännössä pystytty tekemään voimakkaasta palautteesta huolimatta (uusi palautejärjestelmä oli lanseerattu juuri Sibelius-Akatemian auditoinnin alla). Luova ja radikaali ratkaisu oli irtisanoa kokonaan sopimus Helsingin yliopiston kanssa ja neuvotella uusi, huomattavasti joustavampi sopimus Tampereen yliopiston kanssa. Käytännössä uuden sopimuksen myötä Musiikkikasvatuksen osasto sai itse määritellä pedagogisten opintojen kurssit, sisällöt ja opettajat, kunhan Tampereen yliopisto ne hyväksyi. Tämän ratkaisun vaikutuksia koulun musiikinopetukseen ja musiikinopettajakoulutukseen voivat tulevat sukupolvet arvioida.

Koska musiikkikasvatus opiskelu ja sen erityisesti sen opiskelijoiden taiteellinen toiminta koettiin vähempiarvoisena, pyrittiin osaston profiilia nostamaan monin tavoin.  Osastolle luotiin erilaisilla tapahtumilla ja projekteilla läpinäkyvyyteen ja yhteisöllisyyteen tähtäävää toimintakulttuuria: musiikkikasvatuksen toimintaa esiteltiin talon sisällä ja ulkona esim. kiertävällä Laulubussilla. Musiikkikasvatuksen osasto toimi “kätilönä” monelle aikanaan uudelle koulutukselle: kansanmusiikki, jazz-musiikki, improvisaatio ja soitonopettamisen pedagogiikka ovat kaikki lähtöisin musiikkikasvatuksen ympyröistä.

Laulubussi (tai sittemmin Ihmebussi X Taideyliopiston omana versiona) oli toimenpide, jolla suunnattiin kunta- ja poliittisten päättäjien huomio peruskoulun musiikinopetuksen tilanteeseen. Nyttemin jo edesmennyt Inkeri “Inkku” Simola-Isaksson kollegoineen oli tehnyt 1970-luvun alkupuolella kiertueen Pohjois-Suomen kouluissa. Silloin pätevien opettajien tilanne syrjäseuduilla oli erityisen huono. Ensimmäisen “laulubussin” tavoitteena oli että “kylässä edes nähtäisiin joskus elävä musiikinopettaja”. Uuden Laulubussi-kiertueen tavoitteena oli edelleen demonstroida, mitä pätevä opettaja voi saada aikaan koulun musiikintunneilla sekä herättää keskustelua yleisemmin taideaineiden merkityksestä oppilaille, koulupäivään, viihtyvyyteen (huom. uusimmat tulokset kouluviihtyvyyden laskusta kun valinnaisuutta vähennettiin edellisessä OPSissa) jne. Toisaalta tavoitteena oli myös jalkautua ihan tavallisiin kouluihin, saada opiskelijoiden eli tulevien opettajien kiinnostus heräämään koulumaailmaan ja sen mahdollisuuksiin. Vähemmilläkin soittotaidoilla voi saada aikaan huikeita tuloksia – kun on ammattimainen musiikkipedagogi. Peruskysymys on kai, onko ammattilaisen kehitys tärkeämpää tai merkittävämpää kuin harrastajan kehitys. Ammattimainen musiikkikasvattaja osaa ja uskaltaa nauttia harrastajan opettamisesta vähintään samalla tavalla kuin toisen ammattilaisen opettamisesta.